Tuoreina vanhempina vanhemmuus voi olla haastavaa ja jopa kivuliasta hetkittäin.

Tämä kipu, tuska ja vaivannäkö on se risti, joka on annettu meille kannettavaksi. Se on se kruunu, joka laitetaan kummankin aviopuolison päähän avioliiton sakramentissa. Synaksarionit ovat todistuksia ihmisistä, jotka kantoivat oman henkilökohtaisen ristinsä ja alkoivat rakastaa ja ylistää sitä. Me kutsumme Ristiä ”eläväksi tekeväksi Ristiksi”. Heti, kun alamme vaipua epätoivoon oman ristimme kanssa, lankeamme siihen samaan, mikä tapahtui Aadamille ja Eevalle: ”Tulkoon MINUN valtakuntani ja tapahtukoon MINUN tahtoni, ei Sinun tahtosi eikä Sinun valtakuntasi.”

Synti on kuin kuona-aine, kuin jokin epäpuhtaus, joka täytyy polttaa pois sielustamme, rikkaruohot täytyy kitkeä puutarhasta, lankeemuksemme juuret täytyy repiä ylös.

Palaminen, kitkeminen, repiminen. Miltä nämä tuntuvat? Eivät mielyttäviltä.

Urheilija, joka valmistautuu kilpailuun voittaakseen, harjoittelee kovasti, tuntee epämukavuutta kouluttaakseen tahtonsa ja kehonsa voittamaan. Sotilas, joka valmistautuu sotaan, on yöttömiä öitä harjoituksissa ja linnoituksissa harjaannuttaakseen tahtonsa ja kehonsa tulevaan taisteluun. Opiskelija, joka valmistautuu koetilaisuuteen, opiskelee ankarasti ilman ylimääräistä lepoa tai aikaa itselleen. Aviomies ja -vaimo nousevat ylös joka aamu tehdäkseen työtä päivittäisen leivän eteen ja kasvattaakseen lapsiaan, kantaen toisiaan avioliiton marttyyriudessa.

Mukavaa ja helppoa? Passiivista tai toivotonta? Mikään näistä ei sovi kuvaan.

Sen sijaan kärsivällisyys, uhrautuminen, aktiivisuus, toiminta, työn jälkeinen palkka, toivo ja rakkaus kuvaavat elämää, jossa “Ristin kautta tuli ilo”.

Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” (Matt. 16: 24-26)

Kristus kutsuu ihmistä kantamaan ristinsä, ja siitä kristityn elämässä on lopulta kyse. Se on vähemmässä määrin lukemista, enemmässä määrin elämistä, vähemmän 10 pyhän ihmisen viisauden pänttäämistä muistiin, enemmän yhden pyhän ihmisen viisauden käyttämistä arjessa, vähemmän lukemista toisten kärsimyksistä, enemmän kärsimyksen kantamista elämässä.

Kauneus on vapaudessa – Kristus ei pakota sinua tai minua kantamaan ristiä. Otammeko ristimme vai emme? Hän tarjoaa sitä meille, jotta voisimme käyttää omaa vapaata tahtoamme kulkien kohti Elämän täyteyttä. Urheilija, sotilas, opiskelija, aviomies ja vaimo – kaikkien heidän kutsumuksensa alkavat vapaasta tahdosta. Samoin Kristuksen kutsu ristimme nostamisessa ja Herramme seuraamisessa. Tämä kutsu on annettu jokaiselle Jumalan kuvaksi luodulle ihmiselle.

Mitä enemmän alamme ylistää, rakastaa ja syleillä ristiämme, sitä enemmän rististä tulee ilon ja rakkauden lähde – jopa jonkin sellaisen lähde, mitä emme voi kuvata langenneen ihmisyyden sanoilla. Raataminen, epämukavuus, kipu, kärsimys ja kyyneleet synnyttävät jotain, joka inhimillisesti tuntuu niiden vastakohdalta.

Rististä tulee ”ELÄVÄKSI TEKEVÄ RISTI”. Se nimenomaan antaa eikä vie pois.

Kunnia olkoon kaikkein armollisimmalle Jumalallemme, joka on pitkämielinen kanssamme. Hän ei ainoastaan opeta meitä vanhemmuudessa ja kristillisessä elämässä olemaan pitkämielisiä lapsiemme ja aviopuolisoidemme kanssa. Saamme myös oppia, että meidän ei tarvitse pelätä kompastumisia ja epäonnistumista. Meillä on Kristukselta lupa epäonnistua, sillä olemme langenneita olentoja oppimassa, harjoittelemassa ja muuttumassa Jumalan kuvan mukaan kohti Hänen kaltaisuuttaan. Tämä on se vaatimustaso, josta Jumala alkaa työskennellä kanssamme. Hän on kärsivällinen meidän jokaisen kanssa – jokaisen kanssa erikseen.

Luottakaamme Jumalaan. Hän kirjoittaa synaksarion-elämänkertaa meidän jokaisen elämästä, ja toteuttaa sitä joka päivä. Tulemme kaatumaan ja taas nousemaan ylös. Rakastakaa ja syleilkää ristiänne nyt ja tässä, ja luottakaa Jumalan kaitselmukseen.

Krysostomos,
neljän lapsen isä

——————————