Lainaus Anna-Liisa Valtavaaran kirjasta ”Kiltteydestä kipeät”…
Olipa kerran ihan tavallisen näköinen mökki. Erikoista oli vain se, että ovet ja ikkunat olivat auki yötä päivää. Ihmisiä tuli ja meni jatkuvasti. Mökissä asui emäntä, jota kukaan ei oikeastaan tuntenut. Yleensä hän oli hiljaa tai sanoi vain: ”Kyllä, kyllä.” Emännän elämä oli raskasta ja harmaata, ei siihen mahtunut ilonpilkkuja. Vain työtä ja työtä.
Mökin sisustukseen emäntä oli niin tottunut, ettei hänelle tullut mieleenkään, että siellä voisi olla toisenlaista. Kaikki paikat olivat täynnä nyssyköitä ja myttyjä. Jeesuskin oli saanut muuttaa taloon asumaan, mutta emäntä oli vienyt hänet peräkammariin, ettei hän olisi tiellä, kun oli niin kiire. Emännällä ei ollut aikaa seurustella hänen kanssaan eikä kuunnella häntä. Jeesuksella olisi kyllä ollut paljon asiaa emännälle.
Mökin uunissa oli paistumassa pettymysten pannukakku ja liedellä porisi ylpeyden yrteillä maustettu keitto. Lattialla oli masennuksen matto ja nurkassa katkeruuden kaappi. Keskellä olohuonetta oli panettelun pöytä ja sen ympärillä tuomion tuolit. Ikkunat olivat vanhaa, vanhaa lasia, joiden läpi katsottuna ympäristö näytti vääristyneeltä. Illalla emäntä kääriytyi vihan vällyihin ja häpeän huopaan. Päänsä hän painoi tyytymättömyyden tyynylle. Päivällä hän kulki häpeän harsohattu päässä ja syyllisyyden saappaat jalassa.
Yksi mökissä kävijä halusi yhtä ja toinen toista. Tavaraa tuotiin ja vietiin. Emäntä yritti ahkeroida ja täyttää kaikkien toiveet niin, ettei kukaan vain loukkaantuisi, suuttuisi, hylkäisi tai tulisi pahalle mielelle. ”Pitää palvella kaikkia, niinhän Sanakin sanoo”, ajatteli emäntä hiljaa itsekseen. Yhä useammin hän myös parahti: ”Voi ei, taas joku, joka haluaa jotakin, en jaksaisi enää!”
Mutta eihän kunnon kristitty voi sanoa kenellekään ei. Täytyy pitää itsensä kuolleena ristillä ja uhrata itsensä muiden hyväksi, näin hän oli ymmärtänyt. Kaikille oli siis pakko sanoa kyllä. Emäntä halusi olla hyvä kristitty ja kelvata Jumalalle, täytyi siis olla ahkera, ei saanut laiskotella. Vaikka väsyttikin, piti olla valmis palvelemaan. Joskus kyllä sisällä kiehui ja hymy oli väkinäistä.
Lopulta mökki oli niin täynnä ihmisten sinne tuomia nyyttejä, että lopen uupunut emäntä päätti mennä pihalle haukkaamaan vähän raitista ilmaa. Väsytti niin kovasti ja päätäkin särki. Hän nojaili pihakoivuun ja katseli mökkiään. Yhtäkkiä hän kauhistui. Katolla tuikkivat suuret värikkäät mainosvalot ja siellä luki ”Hyväksikäytettäväksi”. Emäntä oli saada sydänkohtauksen. ”Kuka on asentanut nuo mainosvalot minun katolleni ilman lupaani?” Toivuttuaan ensijärkytyksestä hän alkoi raivota itselleen, että oli tietämättään suostunut asumaan tällaisessa mökissä.
Emäntä juoksi äkkiä peräkamariin, jossa Jeesus odotti häntä, ja huusi kovalla äänellä: ”Apua! Auta minua!” Jeesus vastasi rauhallisesti: ”Olen odottanut tätä hetkeä. En ole milloinkaan tarkoittanut, että sinä, rakkaani, asuisit tällaisessa mökissä ja olisit hyväksikäytettävänä ja häpäistävänä. Saanko opettaa sinua?” Vihdoinkin emäntä oli valmis kuuntelemaan.
Niin emäntä alkoi siivota mökkiä Jeesuksen ohjeiden mukaan. Tarvittiin paljon nenäliinoja, itku oli herkässä, kun nyt oli mahdollisuus Jeesuksen kanssa tutkia, mitä kaikkea mökistä löytyi. Vanhat keitokset ja paistokset heitettiin menemään, huonekalut ja vuodevaatteet pestiin. Koko mökki tuuletettiin ja pestiin. Turhat nyssykät ja myttyset poltettiin takassa. Masennuksen maton tilalle levitettiin iloiset kukkamatot. Häpeän harsohatusta pikkulinnut saivat oivan pesän.
Jeesus sammutti mainosvalot katolta ja otti ne kokonaan pois. Sitten emäntä pyysi häntä tulemaan olohuoneeseen parhaalle paikalle. Hänellä oli nyt aikaa kuunnella lisää, mitä Jeesuksella oli sanottavana.
”Tämä on sinun ikioma mökkisi ja sinä saat ottaa vastuun siitä. Mökin ympärillä on piha, joka on myös sinun omaisuuttasi. Pihan ympärille saat rakentaa aidan, jossa on sisältäpäin avattava portti. Saat itse päättää, mihin asti ihmiset saavat tulla, mitä he saavat tuoda alueellesi tai ottaa sieltä. On sellaisia ihmisiä, joiden kanssa sinun on parempi keskustella vain aidan ylitse. Toisia taas voit päästää portista pihalle tai olohuoneeseen, vain harvat keittiön pöydän ääreen. Naapurin pihalla saattaa olla komea puutarha, jossa kasvaa viivasuorissa riveissä porkkanoita, punajuuria ja lanttuja. Mutta sinä rakastat kukkia ja saat kylvää vaikka koko pihan täyteen niitä, jos haluat. Porkkanat, punajuuret ja lantut voit ostaa kaupasta. Olen luonut sinut erilaiseksi kuin muut ja siksi saat olla erilainen kuin muut. Koko maailmassa ei ole ollut, ei ole nyt eikä tule koskaan olemaan sinun kaltaistasi ihmistä. Minun silmissäni sinä olet rakas ja arvokas. Jos haluat välillä viettää aikaa vain minun kanssani, saat sulkea ovet ja ikkunanluukutkin, ettei mikään häiritse. Saat alkaa rakentaa uudenlaista elämää. Se ei ole helppoa, vaan usein työlästä. Mutta minä opetan, neuvon ja autan sinua. Tulet löytämään uudenlaisen vapauden olla juuri sinä, löydät uudenlaisen suhteen itseesi, muihin ihmisiin ja ennen kaikkea minuun. Saat rakentaa itsellesi terveet rajat minun kanssani.”
Emäntä oli aivan ihmeissään Jeesuksen sanoista, koskaan ennen hän ei ollut kuullut keneltäkään mitään vastaavaa. Hän halusi kuulla niitä aina uudestaan ja opetella uskomaan niihin. Kun hän alkoi tehdä niin kuin Jeesus neuvoi, hän huomasi vähitellen monien asioiden muuttuvan hyvään suuntaan. Yhtenä päivänä hän huomasi ihan nauttivansa elämästä – eikä edes yrittänyt peittää iloaan muilta.
*
Uudessa talossa on piha-aita portteineen. Sen rakentamiseen kului aikaa, mutta siitä tuli lopulta valmis. Sisällä ja ulkona kasvaa kukkia. Ovet ja ikkunat eivät ole aina auki, lukot ja ovikellot ovat käytössä. Katolla on uusi kyltti, ”yksityisalue”. Se ei ole pelkästään kieltotaulu, joka torjuu kaikki, vaan se kertoo, kuka tuolla alueella päättää siitä, kuka sinne tulee ja kuka ei, kukaa istuu paraatipaikalla ja kuka ei, mitä voi tuoda ja mitä viedä ja mitä ei. Nyt talossa asuu joku, jonka voi oikeasti tavata ja jopa tuntea myös muut.
*
Anna-Liisa Valtavaara, Kiltteydestä kipeät, s. 162-166, alkuosa ensimmäiseen tähteen (*) asti suora lainaus, loppu luovasti referoitu. Otsikko toimituksen.
*
Katso myös ortodoksisen nunnan kirje entiselle kalvinistille:
————————————-