Ote kirjasta ”Erämaan kukkia – erakkomunkki Alexanderin muistelmia kilvoitteluvuosilta Pyhällä Maalla ja Siinailla”.

Erityisen vaikeaa luostarielämä on meidän aikanamme Pyhällä Maalla…

Yksi Pyhän Maan viime aikojen marttyyreista on Pyhän Jaakobin kaivolla kilvoitellut hyvä ystäväni pappismunkki Filoumenos, jonka luona monesti vierailin. Isä Filoumenos oli kotoisin Kyprokselta. Hän oli ihailtava ja esimerkillinen munkki. Hänellä oli kaksoisveli, jonka kanssa hän oli jo lapsena päättänyt omistaa elämänsä Jumalalle. Hänen kaksoisveljensä, pappismunkki Elpidios, palveli monissa tehtävissä sekä Jerusalemin että Aleksandrian patriarkaattia eri puolilla maailmaa, mutta vetäytyi lopulta Athosvuoren Uudelle Skiitalle ja kuoli siellä yli 25 vuotta sitten. Hänkin oli pyhittynyt ihminen.

Isä Filoumenos joutui kauhean väkivallan uhriksi. Olin vieraillut hänen luonaan kolme päivää ennen tuota traagista tapausta. Silloin hän pyysi, että toisin hänelle siunaukseksi palasen pyhän Haritonin pyhäinjäännöksestä. Lupasin toteuttaa hänen toiveensa viikon kuluessa. Pian sain kuitenkin kuulla, että hänet oli tapettu julmasti. Hänen kimppuunsa oli hyökätty, kun hän oli yksin toimittamassa palvelusta kirkossa. En voinut uskoa asiaa todeksi – olinhan nähnyt hänet elävänä vain muutama päivä aiemmin!

Keskustellessamme viimeistä kertaa hän sanoi, että elämme apokalyptisiä aikoja ja meidän täytyy viettää hyvin pyhää elämää. Kolme päivää tämän jälkeen hänet oli surmattu hänen omassa kirkossaan: Hänen päälakeensa oli isketty kirveellä kaksi kertaa ristinmuotoisesti ja hänen oikean kätensä sormet oli katkaistu. Myös kirkon pyhä esineistö oli tuhottu, minkä jälkeen kirkkoon oli vielä heitetty käsikranaatti, joka sai siellä aikaan pahaa jälkeä.

Surmatyö tapahtui isä Filoumenoksen nimikkopyhän muistopäivänä 29. marraskuuta 1979 uuden ajanlaskun mukaan, mutta kesti pitkän aikaa ennen kuin sen tekijät paljastuivat. Lopulta tapaus selvisi eriskummallisella tavalla. Vuoden tyhjillään olon jälkeen Jaakobin kaivolle tuli pappismunkki Justinos, joka joutui murhayrityksen kohteeksi kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla alueelle tunkeutunut äärijuutalainen iski isä Justinosta kolmesti puukolla, mutta tämä onnistui puolustautumaan ja taltuttamaan hänet koirien avulla. Paikalle kutsuttiin poliisi, joka pidätti miehen. Kuulusteluissa mies tunnusti myös isä Filoumenoksen surman. Hän kertoi tulleensa tuolloin Jaakobin kaivolle erään ystävänsä kanssa ulkomaalaisen pyhiinvaellusryhmän mukana. Ryhmän lähdettyä he piiloutuivat öljypuiden taakse ja menivät kirkkoon, kun isä Filoumenos aloitti ehtoopalveluksen. He tiesivät, että tuona päivänä paikan vartija oli käymässä Jerusalemissa ja isä Filoumenos oli siellä yksin. Surmattuaan isä Filoumenoksen ja räjäytettyään käsikranaaatin jälkiensä peittämiseksi he poistuivat alueelta aidan yli.

Lähistöllä sattui partioimaan israelilainen sotilasosasto, joka näki miesten paon. Se luuli heitä palestiinalaisiksi ja avasi tulen, niin että toinen miehistä kuoli. Kun heidän oikea henkilöllisyytensä selvisi, sotilaat veivät heidät pois ja peittivät tapauksen. Isä Justinoksen murhayrityksen jälkeen järjestettiin oikeudenkäynti, jossa eloonjäänyt isä Filoumenoksen surmaaja todettiin mielipuoleksi ja hänet vapautettiin. Jerusalemin patriarkaatti ja monet tahot Kreikassakin protestoivat voimakkaasti päätöstä vastaan.

Kilvoiteltuaan Pyhällä Maalla pitkään ja ankarasti isä Filoumenoksesta oli tullut pyhä ihminen. Hän auttoi monia, ja hänen rukoustensa kautta tapahtui paljon ihmeitä. Joulukuussa 1983 hänen luunsa aiottiin nostaa maasta kreikkalaisen tavan mukaan, mutta hautaa avattaessa havaittiin, ettei hänen ruumiinsa ollut lainkaan maatunut. Paikalla oli Jerusalemin patriarkka Diodoros ja paljon Pyhän Haudan kirkon papistoa ja hurskasta kirkkokansaa. Keskusteltuaan tilanteesta muun papiston kanssa patriarkka määräsi, että ruumis piti laskea uudelleen hautaan. Runsaan vuoden kuluttua – piispa Klaudioksen hautauksen yhteydessä 8.1.1985 – isä Filoumenoksen hauta kuitenkin avattiin patriarkan määräyksestä uudelleen ja isä Filoumenoksen maatumaton ruumis siirrettiin Siionin vuorelle, patriarkaatin ylläpitämän koulun kirkkoon, jossa se sijoitettiin lasiseen sarkofagiin. Isä Filoumenoksen ruumiin siirtämisen yhteydessä patriarkka Diodoros ilmoitti, että Kirkon pitää ottaa harkittavakseen isä Filoumenoksen pyhäksi julistaminen.

*

Kirjan viitteessä kerrotaan isä Filoumenoksen kaksoisveljestä pappismunkki Elpidioksesta, joka kuoli vuonna 1983, että ennen kuolemaansa hän kertoi joillekin Athosvuoren munkeille olleensa selvillä isä Filoumenoksen marttyyrikuolemasta jo tapahtumahetkellä. Hän kuuli veljensä surmanneet kirveeniskut ja sen, miten tämä huusi häntä nimeltä ja ilmoitti kuolevansa.

Edelleen kirjan viitteessä mainitaan, että isä Filoumenoksen kuuluminen Kirkon pyhien joukkoon vahvistettiin virallisesti kanonisoimalla hänet 29.11.2009 eli tarkalleen 30 vuotta kuoleman jälkeen. Hänen maatumattomat pyhäinjäännöksensä siirrettiin Jaakobin kaivolle vuonna 2008.

Kirjassa Erämaan kukkia juuriltaan itävaltalais-saksalainen munkki Alexander kertoo elämästään Pyhällä Maalla ja Siinailla. Hänestä tuli ortodoksi ja munkki erityisesti vanhus Sofroni Saharovin kirjan ”Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen” vaikutuksesta. Kirjan Erämaan kukkia toimittajat Hannu ja Anna Pöyhönen tunsivat isä Alexanderin henkilökohtaisesti. Isä Alexander kilvoitteli muun muassa pyhän Sabbaan luostarissa, pyhän Haritonin luolaluostarissa sekä Siinailla. Lopulta hän siirtyi Athosvuorelle eläen erakkomajassa jonkin matkan päässä hallintokeskus Karyeksesta.

Viimeiset vuotensa jo sairastuttuaan isä Aleksander oli ”eläkeläisenä” Athoksen pyhän Gregorioksen luostarissa, jonka alaisuuteen hänen majansakin kuului. Luostarin igumeni, viime aikojen merkittäviin ortodoksiteologeihin lukeutunut arkkimandriitta Georgios (Kapsanis), joka tunnetaan Suomessa kirjasestaan ”Jumaloituminen ihmiselämän tarkoituksena”, osoitti isä Alexanderin kuuliaisuustehtäväksi kissoista huolehtimisen. Isä Alexander muutti tuonilmaisiin vuonna 2016.

H. A. Saulamo

24.7.2025

*

Erämaan kukkia – Erakkomunkki Alexanderin muistelmia kilvoitteluvuosilta Pyhällä Maalla ja Siinailla. Pyhän Kosmas Aitolialaisen Veljestö 2010. Kirjan koonneet ja toimittaneet: Hannu ja Anna Pöyhönen. Tämän tekstin julkaisemisen aikaan (24.7.25) kirjaa on vielä uutena saatavilla, joskin painos on loppumaan päin.

Katso esittelyvideo kirjasta:

—————————————————————————-