Eräässä eurooppalaisessa kaupungissa kaksi veljestä meni miltei yhtä aikaa naimisiin. Toisen morsian oli lääketieteen tohtori, nerokas ja voimakasluonteinen nainen. Toisen morsian oli tätä kauniimpi, eloisa ja sivistynyt, mutta ei erityisen älykäs. Kun molempien synnytyksen aika lähestyi, he päättivät selviytyä ensi kokemuksestaan noudattamalla uutta kivuttoman synnytyksen mentelmää. Ensimmäinen heistä, lääketieteen tohtori, oivalsi nopeasti mistä oli kysymys ja lopetti jo parin kolmen tähän liittyvän voimistelutunnin jälkeen harjoittelun varmana, että on ymmärtänyt kaiken ja kykenee hetken koittaessa toteuttamaan tietojaan käytännössä. Toisella oli hyvin alkeellinen käsitys ruumiinsa anatomiasta. Häntä ei liioin kiinnostanut asian teoreettinen puoli, mutta hän ryhtyi uutterasti toistamaan määrättyjä ruumiinliikkeitä ja meni riittävästi harjoitelleena synnytykseen. Miten arvelette käyneen? Synnytyskipujen alkaessa ensimmäinen unohti heti kaikki teoriansa ja synnytti suurella vaivalla ja kivulla (vrt. 1. Moos. 3:16), toinen sen sijaan ilman kipuja ja miltei vaivatta.

Näin on meidänkin laitamme. Nykyajan sivistyneen ihmisen on helppo ymmärtää mielen rukouksen mekanismi. Jos hän rukoilee pari kolme viikkoa kohtuullisen ahkerasti ja lukee muutaman kirjan, hän jo pystyy liittämään aiheesta kirjoitettyihin teoksiin omansa. Mutta kuoleman hetkellä, kun koko olemuksemme murtuu rajusti, mieli hämärtyy ja sydän kokee kovia kipuja tai heikkoutta, kaikki teoreettiset tiedot unohtuvat ja rukous voi kadota.

Pyhittäjä Sofroni Essexiläinen

———————————————

—————————————————————————-