Seuraavat kaksi kertomusta opettavat ainakin kolme asiaa.
Ensinnäkään ei pidä koskaan luovuttaa, sillä oikeaan (Jumalan käskyjen mukaan) suuntautuvalla vilpittömällä yrityksellä on aina arvonsa riippumatta siitä, miltä lopputulokset inhimillisin mittarein näyttävät.
Toiseksi ei pidä tuomita – tuomitseminen on ennen kaikkea sisäinen asenne, joka pitää lähimmäistä jollain tavoin arvottomana tämän tekojen tähden. Tuomitsemattomuus Kirkon perinteen hengessä ei ole sama asia kuin arvostelukyvyttömyys, selkärangattomuus tai synnin todellisuuden tai katumuksen tarpeen kieltäminen tai muu sellainen. Tuomitsemattomuuden vahva pohja on itsetuntemuksessa, siinä, että tietää, että oma hyvyys – siinä määrin kuin sellaista mahdollisesti jollain tavoin näyttäisi olevan – ei ole ihmisen omassa varassa, ja se voi hävitä kuin tuhka tuuleen, ja on usein muutenkin sisäiseltä laadultaan muuta kuin miltä päältä päin näyttää.
Kolmanneksi toivoa on aina ja toivottomuus on aina paholaisesta. Eri asia on isä Sofroni Saharovin kuvaama ”hyvä toivottomuus”, jossa on toivon piste sisällä, vaikka ei näytäkään olevan. Tämä ”hyvä toivottomuus” riisuu ihmisen kaikesta omasta, näyttää hänelle maailman ja oman elämän kuoleman alaisena, ja siten osoittaa totuuden negatiivisen puolen, maailman ilman Kristusta, ja ihminen viisastuu, jos suhtautuu oikein.
* * *
Athoksen Karieksessa eli eräs munkki, joka joi ja juopui joka päivä ja oli skandaalin aiheena pyhiinvaeltajille. Lopulta hän kuoli, ja eräät uskovat olivat tästä huojentuneita, ja he menivät vanhus Paisioksen luo kertoakseen, että olivat ilahtuneita, kun tämä suuri ongelma oli vihdoin ratkaistu.
Isä Paisios vastasi heille, että hän tiesi munkin kuolemasta, koska oli nähnyt kokonaisen sotajoukon enkeleitä, jotka tulivat hakemaan munkin sielua. Pyhiinvaeltajat olivat ihmeissään, ja jotkut protestoivat ja yrittivät selittää vanhukselle, kenestä he puhuivat, koska he luulivat, ettei vanhus ymmärtänyt sitä.
Vanhus selitti heille:
Tämä munkki syntyi Vähässä-Aasiassa, hieman ennen turkkilaisten toimeenpanemaa tuhoa, kun nämä kokosivat kaikki pojat. Jottei poikaa vietäisi vanhemmiltaan, he ottivat hänet mukaansa, kun olivat korjaamassa satoa, ja jottei hän itkisi, he laittoivat rakia (vahvaa alkoholia) hänen maitoonsa, jotta hän nukkuisi. Sen vuoksi hän kasvoi alkoholistiksi. Hän löysi vanhuksen, jolle kertoi olevansa alkoholisti. Vanhus käski hänen tehdä maahankumarruksia ja rukoilla joka yö ja anoa Jumalanäitiä auttamaan häntä vähentämään yhden lasillisen juomistaan.
Vuoden kestäneen kilvoittelun ja katumuksen tuloksena hän onnistui vähentämään päivittäisen juomisensa 20 lasillisesta 19 lasilliseen. Kilvoittelu jatkui vielä vuosien ajan, niin että hänen juomisensa väheni 2–3 lasiin, joista hän yhä tuli humalaan.
Vuosien ajan maailma näki alkoholisoituneen munkin, joka oli skandaali pyhiinvaeltajille, mutta Jumala näki taistelijan, joka taisteli pitkän kilvoitustaistelun vähentääkseen himoaan.
Ilman tietoa siitä, mitä kukin yrittää tehdä, mikä oikeus meillä on tuomita hänen yrityksensä?
* * *
Olipa kerran munkki, joka lankesi jatkuvasti yksinään syntiin. Aina hän kuitenkin nousi heti ja teki rukoussääntönsä. Paha henki, joka työnsi häntä syntiin, menetti kärsivällisyytensä nähdessään munkin urheuden ja toivon. Niinpä se ilmestyi näkyvästi hänelle ja sanoi ärtyneenä:
”Etkö pelkää Jumalaa, sinä häpäisty surkimus? Olet juuri tehnyt syntiä! Kuinka sinulla on otsaa asettua seisomaan Jumalan eteen? Etkö pelkää, että Jumala polttaa sinut?”
Mutta tällä munkilla oli urhea sielu ja hän sanoi demonille:
”Tämä kelja on ahjo: sinä taot ja sinua taotaan. Olkoon minun todistajanani Jumala, joka tuli pelastamaan maailmaa, että en lakkaa taistelemasta sinua vastaan, kaatuen ja nousten, lyöden ja tullen lyödyksi, viimeiseen hengenvetooni saakka – ja sitten näemme kuka voittaa, sinä vai Kristus!”
Kun demoni kuuli tämän odottamattoman vastauksen, se sanoi:
”En enää taistele sinua vastaan, koska muutoin autan sinua voittamaan seppeleitä.”
Siitä lähtien tämä veli vapautui tuosta sodasta ja hän istui keljassaan ja itki syntejään.
* * *
Johdanto Has. Kertomukset on julkaistu suomeksi alunperin Athos-Säätiön sivuilla:
https://athossaatio.fi/sivu/vanhusPaisiosTuomitsemisesta
https://athossaatio.fi/node/38
* * *