Kun munkkidiakoni Basileios – tuleva vanhus Hieronymos Eginalainen – eli Konstantinopolissa, kerran eräs turkkilainen palvelija vieraili hänen vaatimattomassa keljassaan.
Turkkilaisen vieraan isäntä oli tuomari, kadi, ja tämä oli kutsunut munkkidiakonin vieraaksi taloonsa. Isä Basileios huolestui, sillä hän ei ollut tottunut vierailukutsuihin eikä seurusteluun. Hän kuitenkin rukoili ja lähti palvelijan matkaan. Kun he saapuivat turkkilaisen tuomarin talolle, tämä otti hänet vastaan henkilökohtaisesti ja suurella lämmöllä.
He istuivat salissa, ja turkkilaistuomari aloitti keskustelun. ”Efendi-papa1, minä olen turkkilainen, muslimi, mutta saamastani palkasta minä pidän sen, mikä on tarpeellinen perheelleni, ja loput käytän almuihin. Minä autan leskiä, orpoja ja köyhiä. Minä annan myötäjäisiä köyhille tytöille avioliittoa varten. Minä autan sairaita. Minä pidän paastonajat tiukasti, minä rukoilen ja yleisesti ottaen pyrin olemaan oikeudenmukainen. Minä en osoita puolueellisuutta ketään kohtaan huolimatta siitä miten korkea asema kullakin on. Mitäpä sanot, kaikki nämä asiat mitä teen, eivätkö ne riitä minulle, jotta saavutan sen paratiisin, josta te kristityt puhutte?”
Munkkidiakoni Basileios oli vaikuttunut kaikesta siitä, mitä turkkilainen tuomari hänelle kertoi: hän ymmärsi, että hänen edessään oli oikeudenmukainen ja hyvää tarkoittava mies niinkuin sadanpäämies Kornelius (Ap.t. 10). Niinpä munkkidiakoni Basileios – kuten pyhä apostoli Pietari – päätti tunnustaa uskonsa.
”Kertokaa minulle, efendi, onko teillä lapsia?”
”Kyllä minulla on.”
”Onko teillä palvelijoita?”
”Kyllä, minulla on palvelijoita.”
”Kuka täyttää määräyksesi paremmin – lapsesi vai palvelijasi?”
”Varmastikin palvelijani. Koska lapseni – sillä uskalluksella mikä heillä on – ovat usein tottelemattomia ja tekevät, mitä haluavat, kun taas palvelijani aina tekevät sen, mitä sanon heille.”
”Kertokaa minulle, efendi, kun kuolette, ketkä perivät teidät? Palvelijanne, jotka uskollisesti tekevät toiveenne mukaan, vai lapsenne, jotka ovat tottelemattomia teitä kohtaan?”
”No, lapseni tottakai. Vain heillä on perintöoikeus – ei palvelijoillani.”
”No, silloin efendi, kaikki teot, mitä teette ovat hyviä, mutta ainoa asia, mitä ne voivat tehdä on lukea teidät hyvien palvelijoiden joukkoon. Mutta jos tahdotte periä paratiisin, Taivasten valtakunnan, teistä on tultava poika ja se voi tapahtua vain Pyhän Kasteen kautta.”
Turkkilainen oli vaikuttunut siitä kuvauksesta, jonka munkkidiakoni Basileios hänelle kertoi. He keskustelivat hieman lisää ja lopulta hän pyysi häneltä kasteopetusta, ja jonkin ajan kuluttua turkkilainen tuomari kastettiin ja hänestä tuli ortodoksikristitty.
—————————————————-
Lähde: ”The Elder Hieronymos, the Hesychast of Aegina,” by Peter Botsis, Athens, 1991. Käännös E-A S.
1”Efendi (herra, ylimys) oli ylimyksestä tai korkea-arvoisesta ja oppineesta virkamiehestä käytetty arvonimi.”
————————————————————————————