Kun olin juutalainen, minullakin oli Jumala ja tiesin sen. Se oli kuitenkin Jumala, jonka asenne muuttui ihmisen käyttäytymisen mukaan. Mutta Kristuksen kautta, pyhän Messiaan ja Jumalan Pojan kautta minut johdatettiin ehdottoman, järkähtämättömän jumalallisen rakkauden piiriin. Tämän voivat ymmärtää vain ne, jotka jo elävät armossa.

Kristillisyys on kaikkein kallisarvoisin aarre, joka pystyy tyydyttämään jokaisessa sielussa asuvan kaipuun. — — Kristuksessa on totuus, josta Pyhä Henki todistaa. Kaikki, jotka uskovat, tarkkaavat Hänen todistustaan.

Entinen rabbi, nykyinen kristitty
– Arkkimandriitta Sofroni Saharov, Hänen elämänsä on minun elämäni. s. 87. Suom. Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljestö.

*

Siksi katsokaamme jälleen kerran Herran Ristiin. Tämä taivaallisen Isän rakkaus naulitsee meidän tähtemme Hänen ainosyntyisen Poikansa. Kuinka meidän rakkautemme mukautuu tähän? Suoritammeko me Abrahamin teon (1.Moos. 22) uhraten Jumalan rakkauden alttarilla kaiken mitä me rakastamme, ilman epäröintiä, varauksettomasti, odottamatta mitään korvaukseksi?

Tämä Jumalan Pojan rakkaus saa hänet jättämään itsensä ristiinnaulittavaksi, ei vain Hänen Kaikkeinpyhimmän Isänsä käsiin, vaan syntisten käsiin. Onko tämä rakkaus opettanut meidät jumalallisen kohtalon ehdottomaan hyväksymiseen, joka saisi meidät Iisakin lailla olemaan aina valmis olemaan uhri – joko Jumalan kunniaksi, puhdistuaksemme henkilökohtaisesti tai lähimmäistemme hyväksi?

– Pyhä Filaret, Moskovan metropoliitta. Lähde: Orthodox Life, Vol. 42, No. 2 March – April 1992. Homily on Holy Friday by Metropolitan Philaret of Moscow. Suom. FK Rauno Kuokkanen.

*

Rakastakaamme Kristusta, ja kaikki elämässämme muuttuu. Älkäämme rakastako Häntä palkkion toivossa, esimerkiksi tervehtyäksemme. Rakastakaamme Häntä sen sijaan kaivaten, kiitollisuudesta, ajattelematta mitään muuta kuin jumalallista rakkautta. Älkäämme liioin liittäkö rukoukseemme taka-ajatuksia ja sanoko Jumalalle: ”Paranna se ja se henkilö, jotta Hän tulisi lähelle Sinua.” Ei ole oikein, että ryhdymme osoittamaan Jumalalle, miten Hänen tulisi toimia.

Vanhus Porfyrios Kausokalivialainen

*

Monet puhuvat ja opettavat rakkaudesta. Julistukset jumalallisesta rakkaudesta ovat vaarallisia. Sillä ne, joilla ei ole persoonakohtaista kokemusta jumalallisesta rakkaudesta, puhuvat jumalallisesta rakkaudesta inhimillisen rakkauden perusteella. Kirkkoisät puhuivat eri tavalla. Heillä oli persoonakohtainen kokemus jumalallisesta rakkaudesta, ja he vain käyttivät kuvia luonnollisesta rakkaudesta voidakseen ilmaista sanottavansa, sillä heillä ei ollut muita kuvia käytettävissä tässä tapauksessa. Niinpä he puhuivat toisesta näkökulmasta ja toisessa hengessä.

Pyhittäjä Sofroni Saharov, Essexin luostarin perustaja

*

Kykeneekö meidän rakkautemme voittamaan pahan hyvällä, siunaamaan niitä, jotka kiroavat meitä, rukoilemaan ristiinnaulitsijoidemme puolesta ja olemaan vailla ainoatakaan vihollista koko maailmassa, vaikka olisimme vailla ainoatakaan ystävää tässä maailmassa?

– Pyhä Filaret, Moskovan metropoliitta. Lähde: Orthodox Life, Vol. 42, No. 2 March – April 1992. Homily on Holy Friday by Metropolitan Philaret of Moscow. Suom. FK Rauno Kuokkanen.

*

”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

Matt. 22:36-40

*

Olkoon meillä vain yksi päämäärä: rakastaa Kristusta, Kirkkoa ja lähimmäistä. Jumalan rakastaminen, palvonta ja kaipuu sekä yhdistyminen Kristukseen ja Kirkkoon ovat Paratiisi maan päällä. Kristuksen rakastaminen merkitsee myös lähimmäisen, jopa vihollisen, rakastamista. Kristitty säälii kaikkia. Hän haluaa, että kaikki pelastuisivat ja saisivat maistaa Jumalan valtakuntaa. Tätä on kristinusko. Rakastamalla veljeämme opimme rakastamaan Jumalaa. Kaivatessamme ja halutessamme jumalallista armoa ja ollessamme arvollisia siihen, se kohtaa meidät veljemme kautta.

Pyhittäjä Porfyrios,
kirjasta Rakkauden haavoittama

*

Jumala ainoastaan rakastaa – ainoa, jota Hän vihaa, on synti. Jumala rakastaa (äärettömästi) kaikkia ihmisiä. Tiedättekö, tuo tunne, että Jumala ainoastaan rakastaa eikä vihaa, ei kadehdi, ei epäile tai viljele pahoja ajatuksia siitä, mitä me kaikki ihmiset Hänelle teemme, että Hän on muuttumaton meitä kohtaan, eikä mitään muuta: Kun ihminen pikkuhiljaa sen tajuaa, alkaa hänessä tapahtua muutos, hän pehmenee, hänen kunniantuntonsa alkaa häntä kolkuttaa. Joku voi sanoa: Vaikka siis tekisin mitä, Hänkö minua rakastaa? Asian ydin ei ole, että Hän sinua rakastaa, vaan se, ettet voi edes kuvitella mihin mittaan saakka Hän sinua rakastaa. Niin paljon kuin hän rakastaa pyhää Äitiään, Hän rakastaa meitä kaikkia erikseen. Jumalan pitkämielisyys on sanoin kuvaamaton. Hän odottaa meitä kärsivällisesti koko elämämme ajan ja ottaa vastaan katumuksemme vielä viimeisellä elonhetkellä, saattaakseen meidät Paratiisiin.

Vanhus Efraim pyhän Andreaan skiitalta (k. 2023)







—————————————————————————