Rationalistinen teologi pohtii lukuisia ongelmia ja etsii niihin ratkaisua järkeilyn kautta. Hänellä on vain vähän aitoa uskonnollista kokemusta; hänellä on kokemusta enimmäkseen järjen toiminnasta eikä elävästä yhteydestä Jumalan kanssa. Hän pitää tieteellistä oppineisuuttaan ja älyllistä kokemustaan hengellisenä rikkautena. Hän arvostaa sitä niin kovasti, että mikä tahansa muu kokemus on hänen silmissään toissijaista.

Ihminen, joka elää aitoa uskonnollista elämää, etsii elävää yhteyttä Jumalaan ja elää Jumalan kanssa, näkee selvästi järkeisoppiin pitäytyvän kiinnostuksen kohteiden naiiviuden. Hän on ymmällään eikä oikein käsitä, miten älykäs ihminen voi tyytyä omiin oletuksiinsa ja abstrakteihin rakennelmiinsa.

Järkeilijät ovat esimerkiksi taistelleet vuosisatoja ratkaistakseen armon ja luodun vapauden keskinäisen suhteen ongelman. Aivan kuin he unohtaisivat, että on olemassa toinen tie näiden kysymysten ratkaisemiseen: Jumalan armon ja inhimillisen vapauden vuorovaikutuksen tunteminen elävän kokemuksen kautta. Sitä tietä kulki vanhus Siluan. Se on kirkon tie.

Arkkimandriitta Sofroni Saharov,
Kirjassa Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen, Valamon luostari.

————————————————–

Kuvassa arkkimandriitta Sofroni, joka on luettu itsekin Pyhien joukkoon, kädessään ikoni ohjaajavanhuksestaan, pyhittäjä Siluan Athosvuorelaisesta. Kuva pyhän Andreaan Skiitta, Athosvuori.

—————————————————————————-