Ihminen ja luomakunta, osa 1

* * *

Näin mietin kärrymatkaa myllyyn veljeni kanssa 1940-luvulla.

Kärryt täynnä jyväsäkkejä. Uudisviljaa.

Kärryjä vetämässä vahva hevonen.

On alkusyksyn viileä päivä.

Myllyltä takaisin kotiin tullessa, silloin poikasena, istuin kärryjen perällä lämpimien jauhosäkkien päällä. Siinä oli hyvä olla,
koska muistan.

Sora ratisi kärryjen pyörien alla.

Tienvarren maisemat eivät vilistäneet, vaan vaihtuivat hitaasti. Hevonen ponnisteli kotiin uskollisesti.

Puu puulta, talo talolta, mäki mäeltä.

Siihen aikaan meillä kaikilla oli läheinen suhde ruokaamme ja sen hankintaan. Se teki kaikesta ruuasta arvokasta ja kiitoksen arvoista. Ei ollut vegaaneja erikseen eikä ruokahävikkiä.

Sirkat sirittävät silloin vielä tuvan hirsien koloissa.

Isoissa perheissä söimme kaikkea tarjolla olevaa, mitä isä oli viljellyt, äiti laittanut ja sisaret keränneet.

Leipää, puuroa, maitoa, voita, kalaa, lihaa (harvoin), perunoita, sieniä, marjoja, juureksia.

Syötiin kuin nälkäiset sudenpennut, muruakaan ei jäänyt lautasille.

Elämä oli totisesti askeesia. Ja mieli oli kiitollinen.

Erkki Vesterinen, Sillä Sinä annat toivon.

* * *

Hän sanoi, että Jumalan Henki opettaa säälimään kaikkea luotua, niin että ilman syytä ei tee mieli vahingoittaa edes lehteä puussa: ”Sinä repäisit ilman syytä vihreän lehden puusta. Vaikka se ei olekaan synti, niin on kuitenkin sääli myös lehteä. Sydän, joka on oppinut rakastamaan, säälii kaikkea luotua.”

Vaikka hän säälikin puussa kasvavaa vihreää lehteä ja tallautunutta kedon kukkaa, se ei kuitenkaan estänyt häntä suhtautumasta hyvin todellisuudentajuisesti mihin tahansa asiaan maailmassa. Hän ymmärsi kristinuskon mukaisesti, että kaikki on luotu palvelemaan ihmistä, ja siksi ihminen voi käyttää kaikkea hyväkseen silloin kun on tarpeen. Hän itse niitti heinää, kaatoi metsää, valmisti itselleen polttopuita talveksi ja söi kalaa.

*

Hän sanoi, että kaikki on luotu palvelemaan ihmistä, ja sen vuoksi ihminen voi käyttää kaikkea luomakunnassa olevaa hyväkseen silloin kun se on välttämätöntä, mutta hänellä on myös velvollisuus huolehtia kaikesta luodusta. Sen vuoksi jokainen vahinko, joka on aiheutettu eläimelle tai jopa kasville ilman syytä, on ristiriidassa armon lain kanssa. Samoin myös liiallinen kiintymys eläimiin on Jumalan lakien vastaista, koska se vähentää rakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.

*

Niin hän pysähtyi hetkeksi katselemaan maailman kauneutta ja siinä näkyvää Jumalan kunniaa ja sitten ryhtyi taas rukoilemaan ihmisten puolesta.

Arkkimandriitta Sofroni Saharov,
Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen

————————————————–

Lainausten lähteet:

Erkki Vesterinen, Sillä Sinä annat toivon. Runoja ja kirjoituksia. Ilmeisesti oma kustanne, painettu Tampereella 2020. Otteen alkuperäinen otsikko ”Jokapäiväinen leipämme”.

Arkkimandriitta Sofroni Saharov, Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen. Valamon luostari, Pieksämäki 2005. Suom Riikka Platonova.

Kuvat toimituksen.

—————————