Otteita…

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. (Joh. 14:12-13)

*

Kerran kävelyllä tapahtui, että pyhän Simeon Kaunisvuorelaisen muistopäivänä 24.5. noviisi luki, kuinka tämä askeetti ”kesytti petoja, paransi sairauksia ja näki maan syvyyksiin ja ihmissydämiin”. Tämän lukeminen huvitti nuoria noviiseja. Kun noviisi oli lukenut pyhän elämäkerran, vanhus sanoi, että Herra antaa suuria ihmeitätekeviä lahjoja niille, jotka ovat Hänelle mieleen. Sillä hetkellä jänis hyppäsi polulle heidän eteensä. Vanhus pysähtyi, teki ristinmerkin ja laskeutui sitten maahan ja suuteli jänistä, joka pysähtyi niille sijoilleen. Vanhus siunasi sen ja sanoi: ”Odota vähän, herra Jänis, Jumala kanssasi.” Jänis seisoi liikkumatta. Ja kuten igumeni Theofilos myöhemmin kertoi: ”Vanhus polvistui ja itki. Me polvistuimme järkyttyneinä ja vapisimme. Vähän ajan päästä vanhus jälleen siunasi sen: ’Mene, herra Jänis, Jumala kanssasi.’ Jänis säntäsi saman tien pois. Vanhus itki edelleen ja sanoi, että tämä oli Jumalan armon ihme, joka annettiin meille uskon ja askeettisen innon vahvistamiseksi.”

Lyhentäen artikkelista The Life of St. Symeon of Dajdabe, The Orthodox Word, Nos. 270-71, 2010, Vol. 46. Tekstissä mainittu ”vanhus” on pyhä Simeon Dajbabelainen, joka tunnustettiin virallisesti pyhäksi yhtaikaa pt. Justin Popovitsin kanssa vuonna 2010.

*

Pyhien elämäkerrat ovat vaikuttaneet minuun syvästi, aivan erityisesti pyhän Johannes Kojussaasujan elämäkerta. Pyhät ovat Jumalan ystäviä. Te voitte koko päivän ahmia heidän elämäkertojaan, nauttia heidän saavutuksistaan ja seurata heidän vaellustaan. Pyhät antautuvat Kristukselle kokonaisvaltaisesti.

Vanhus Porfyrios Kausokalivialainen
Rakkauden haavoittama

*

Meidän Kirkkomme päävelvollisuus on luoda Kristuksenkantaja-askeetteja. Ääni, jonka täytyy kuulua siinä tänään, on tämä: Menkää takaisin Kristuksenkantaja-askeettien luo, kohti pyhiä isiä! Menkää takaisin pyhien isien askeettisten urotekojen ja hyveiden luo! Palatkaa takaisin pyhien Antonioksen ja Atanasioksen, pyhien Basileioksen ja Gregorioksen, pyhien Johannes Krysostomoksen ja Johannes Damaskolaisen, pyhien Sergein ja Serafimin, pyhien Savvan, Prohorin ja Gavrilin ja muiden pyhien luo! Palatkaa heidän ja heidän hyveittensä luo! Siksi että nämä askeettiset hyveet loivat pyhän Antonioksen, pyhän Gregorioksen ja pyhän Savvan. Ja tänään vain ortodoksiset askeettiset hyveet kykenevät pyhittämään jokaisen sielun ja meidän koko kansamme sielun, koska jumal-inhimillinen päämäärä on ikuinen ja muuttumaton ja sen keinot ovat myös ikuisia ja muuttumattomia, koska Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hebr. 13:8).

Pyhittäjä Justin (Popovits)
”Ajasta ikuisuuteen. Kirkkomme sisäinen lähetystehtävä” (engl.) teoksessa Orthodox Faith and Life in Christ. Suom. FK Rauno Kuokkanen.

*

Apostoleista yksitoista, jotka osallistuivat Puhtaimmista Salaisuuksista vilpittömästi ja hyvällä aikeella, valaistuivat ja kirkastuivat sekä tulivat viisaiksi koko maailman opettajiksi. Tämän ilonsa siivittäminä he puhuivat maailmalle kaikilla maailman kielillä. He elivät onnellisina täällä ja siirtyivät sitten paratiisiin iloitakseen siellä iankaikkisesti.

Pyhä Kosmas Aitolialainen,
”Pyhä apostolienvertainen pappismarttyyri Kosmas Aitolialainen (1714-1779)”.

*

”Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toivonkaan, että se olisi jo syttynyt” (Luuk. 12:49). Tämä tuli syttyi pyhien apostolien sydämiin, ja hehkuvasta rakkaudesta Herraan he jättivät maailman ja kaiken, mikä on maailmasta, ja lähtivät seuraamaan Kristusta. He antautuivat hänen huomaansa sieluineen ja ruumiineen, hylkäsivät oman tahtonsa ja oman järkeilynsä ja sanoivat suuresti iloiten: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua” (Matt. 19:27). He varjelivat sydämissään tätä pyhää kuuliaisuuttaan Herralle aina elämänsä loppuun saakka ja sinetöivät sen kestämällä lukemattomia kiusauksia, vuodattamalla vertaan ja kohtaamalla rohkeasti kuolemansa.

Sama jumalallisen rakkauden ja kuuliaisuuden tuli hehkui pyhissä marttyyreissakin, jotka kärsivät iloiten ankaria kidutuksia ja julman kuoleman Kristuksen tähden. Kaikki pyhät jumalankantajaisämme ovat vaalineet sydämissään tätä jumalallista tulta. Hekin ovat paenneet maailmaa ja kaikkea, mikä on maailmasta, luopuneet omasta tahdostaan ja kilvoitelleet kinobialuostareissa täydellisessä kuuliaisuudessa. He ovat eläneet erämaissa, vuorilla ja luolissa ja vaeltaneet kapeaa tietä. He ovat naulinneet itsensä ristille Kristuksen kanssa, kärsineet janoa ja nälkää ja kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja murheita. He ovat rukoilleet lakkaamatta kyyneliä vuodattaen ja noudattaneet kaikessa evankeliumin käskyjä…

Tämä pyhä tuli palaa säätyyn ja asemaan katsomatta kaikissa todellisissa Kristuksen palvelijoissa, jotka noudattavat tarkkaan evankeliumin pelastavia käskyjä. On mahdotonta pelastua niitä noudattamatta, pelkän ortodoksisen uskon voimalla.

Pyhittäjä Paisi Velitskovski (15.11.), kirjasta Sergei Tsetverikov: Pyhittäjä Paisi Velitskovski. s. 209. Valamon luostari.

*

Jokaisen ortodoksikristityn täytyisi tuntea erämaaisien elämäkerrat, jotka yhdessä marttyyrien elämäkertojen kanssa antavat meille mallin omaa kristillistä kilvoitteluamme varten. – – Jokaisen ortodoksin tulisi löytää innoitusta heidän kilvoituksentäyteisestä elämästään, joka oli kaukana maailmallisuudesta. Tämä ei ole romanttista haihattelua. – – Todellisen luostariperinteen hengellinen elämä on kristillisen elämän esikuva, ja meidän olisi parempi olla siitä tietoisia ennen peljättävää viimeistä päivää, jolloin meidät kutsutaan tekemään tiliä veltosta elämästämme. Meitä ei tuomita siitä, ettemme tunteneet aikamme “ortodoksisen teologian” sanastoa, mutta meidät taatusti tuomitaan siitä, ettemme kilvoitelleet pelastuksen tiellä.

Pappismunkki Seraphim Rose,
The Northern Thebaid

*

Ajatus kristinuskon heikkoudesta on täysin väärä. Pyhillä on voima, joka riittäisi suurten joukkojen hallitsemiseen, mutta he kulkevat päinvastaista tietä: he tekevät itsestään veljensä orjan. Siten he saavat itselleen sellaisen rakkauden, joka on olemukseltaan katoamaton.

Arkkimandriitta Sofroni Saharov,
kirjassa Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen

*

Pyhät ovat maan suola. He ovat maailman olemassaolon tarkoitus; he ovat hedelmä, jonka tähden maailma varjeltuu. Mutta sitten kun maa ei enää synnytä pyhiä, siltä otetaan pois voima, joka suojelee maailmaa katastrofilta.

Jokainen pyhä, kuten Antonios, Arseni, Nikolaos, Efraim, Sergei, Serafim ja muut heidän kaltaisensa ovat koko maailman mitä kallisarvoisin ikuinen omaisuus, vaikka maailma ei haluakaan tietää siitä ja usein tappaa profeettansa.

Arkkimandriitta Sofroni Saharov,
kirjassa Pyhittäjä Siluan Athosvuorelainen

———————————————————–