”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.” (Ilm. 21:22-24)

6.8. juhlittava Kristuksen kirkastuminen on kirkkovuoden suuria juhlia, ja sillä on hämmästyttävän rikas sisältö. Tai tietysti on – kuten kaikilla juhlilla – koska niiden varsinainen sisältö on Kristus, jolle ei ole loppua. (Tämä on siitä hauska kertomus tämä kristinusko, että kun kaikissa hyvissä kertomuksissa tässä maailmassa on se ikävä takakansi, niin tässä ei ole, Kristuksessa ei ole takakantta.)

Tapauksesta kerrotaan Matteuksessa, Markuksessa ja Luukkaassa. Johannes sanoo Evankeliuminsa alussa, että ”me katselimme kirkkautta, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaiselle Pojalla on Isältä”. Se, mistä Johannes kertoo Evankeliumissa, ei ole hänen teoriansa Jumalasta eikä hänen kokemuksensa uskonnosta, vaan hänen kokemuksensa Jumalasta. Tämän kokemuksen tiivistymiä tai käännekohtia ovat Kristuksen kirkastuminen, Ylösnousemus ja sinettinä Helluntai.

Kun Helluntaina Apostolit saivat Pyhän Hengen, niin silloin he varsinaisesti tulivat tuntemaan Taaborin kirkkauden. Silloin tuosta kirkkaudesta tuli heidän oman kokemusmaailmansa määrittäjä, teologian lähde, ja sisästä kumpuava elävän veden virta. Niinpä esimerkiksi isä Paisios kuvaa teologian lähteeksi Helluntain tulisia kieliä.

Taaborin valo myös paljastaa, mitä tapahtuu Pääsiäisenä. Kun tuo Valo, joka on Elämä, menee tuonelaan, ei tuonelaa enää ole, koska tuonela, kuolema, on luonteeltaan ero Elämästä, mutta nyt Elämä menee tuohon tuonela-kuolemaan ja täyttää sen. Kuten Krysostomos pääsiäissaarnassaan sanoo, kuolema ”otti ihmisen mutta kohtasi Jumalan, söi näkyvän mutta kaatui näkymättömään…”

Kristus piilotti kirkkautensa tullessaan ihmiseksi, sillä hän tuli elämään langenneen ihmisen osassa ja taakan alla, kuitenkin ollen itse vailla syntiä eli eroa Jumalasta. Koska hän ei ole erossa Jumalasta, hän on täynnä Jumalan valtakuntaa, luomatonta Valoa. Sanotaankin, että kirkastuessaan Taaborilla Kristus ei varsinaisesti muutu, vaan Apostolit näkevät Hänet sellaisena kuin Hän syvemmältään on, että ymmärtäisivät….

Kun Teofanian tapahtumassa Kristus ottaa kasteen Johannekselta ja samalla ottaa luomakunnan ja pyhittää sen – sillä kaikesta Kristuksen omasta tulee pyhää – niin Kristuksen kirkastumisen valossa voimme ymmärtää, miten pyhittäminen tapahtuu. Kristuksen ei tarvitse toimittaa mitään pyhittämistä, koska Hän on pyhyyden lähde, sen valoa säteilevä Aurinko. Samoinhan verenjuoksua sairastanut nainen tervehtyi koskettuaan Kristuksen viitan lievettä, saatuaan kosketuksen itse Terveyteen, eikä siten tarvittu pitempää terapiassa ramppaamista eikä kirurgista toimenpidettä.

Taaborilla ilmestyvät myös profeetat Elia ja Mooses, jotka olivat kumpikin kohdanneet Jumalan erityisellä tavalla vuorella Vanhan liiton aikana. Nyt he todistavat, että tässä on Hän, jonka he kohtasivat – ja että tässä on Hän, josta Mooses laissa ja Profeetat todistivat.

Kristuksen kirkastuminen on kaikki Juhlat yhdessä. Se kertoo, mikä on ihmisen elämän tarkoitus – kirkkaushan loistaa Kristuksen ihmisyyden kautta. Siten se myös paljastaa sen Valon, mikä on kaikkien Pyhien ihmisten pyhyyden lähde ja heidän juhlansa syy ja ilo.

Kristuksen kirkastuminen on myös kuva Hänen toisesta tulemisesta – kun Kristus-Aurinko alkaa paistaa niin, ettei lamppuja enää tarvita ja sähkölaitosten toiminta lakkaa.

”Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.” (Ilm. 21:22-24)

* * *

Valaisevia otteita kirkkoveisuista

Taaborilla näkyi Ylösnousemisen valo:

”Oi Herra ristinkärsimyksiesi edellä Sinä otit kanssasi opetuslapset korkealle vuorelle, kirkastuit heidän edessään ja valistit heidät voiman säteillä. Sinä tahdoit rakkauden ja voiman avulla osoittaa ylösnousemuksesi kirkkauden. Suo, oi Jumala, meidänkin rauhassa tulla siitä osallisiksi…” (Kirkastumisen avuksihuutostikiira)

”Varhain aamulla tulivat naiset haudalle ja vapisivat enkelit nähdessään. Hauta säteili elämää, ja ihme hämmästytti heidät.” (Sunnuntain katismatropari, 1. säv.)

”Jeesus, minun Jumalani, valisti ylösnousemuksen valkeudella ne, jotka pimeydessä ja kuoleman varjossa istuivat…” (Sunnuntain Ylösnousemuskanoni, 8. säv.)

*

Taaborin valo pyhittää Jordanin (ja kaikki muutkin) vedet ja koko maailman:

”Oi Hyvä sinä joka valollasi pyhitit koko maailman, kirkastuit korkealla vuorella ja osoitit opetuslapsillesi, että Sinulla on valta päästää maailma synnistä.” (Kirkastumisen litaniastikiira)

”Kristus, totinen Valkeus, ilmestyy ja valistaa koko maailman. Hän, joka on kaiken puhtauden yläpuolella, ottaa kasteen yhdessä ihmisten kanssa ja pyhittää veden sieluja puhdistavaksi.” (Teofanian, ”loppiaisen”, kiitosstikiira)

*

Osallisuus Jumalan kirkkaudesta on ihmisen elämän tarkoitus:

” ’Minä olen se joka on’ kirkastui tänään Taborin vuorella opetuslasten edessä ja ilmaisi ihmisluonnon, Jumalan kuvan alkuperäisen kauneuden.” (Kirkastumisen virrelmästikiira)

*

Kirkastuminen osoittaa Kristuksen toisen tulemisen peljättävyyden syvimmän olemuksen ja on samalla ennakkovaroitus sähkölaitosten lakkauttamisesta:

”Sinä, oi Herra, osoitit tänään Taborin vuorella jumalallisen muotosi kunnian, sillä he näkivät Sinun vaatteesi hohtavan niin kuin valo ja kasvosi loistavan aurinkoa kirkkaammin. He lankesivat maahan, koska eivät kestäneet häikäisevän kirkkautesi näkemistä eivätkä voineet sitä lainkaan katsella.” (Kirkastumisen virrelmästikiira)

*

Pyhä Henki (Helluntai) tekee ihmisen ja luomakunnan osalliseksi Taaborin Valosta:

”Me näimme totisen Valkeuden, otimme vastaan taivaallisen Hengen, löysimme totisen uskon, kumarramme jakaantumatonta Kolminaisuutta, sillä Hän on meidät pelastanut.”

(Helluntain avuksihuutostikiira, joka lauletaan myös Liturgiassa Ehtoolliseen osallistumisen jälkeen, koska Kirkko on Helluntain jatkumo.)

”Lohduttajan valo on tullut ja valistanut maailman.” (Helluntain katismatropari)

”Luomattomasta valosta on lähtenyt turmelukseton säteily, joka kaiken valistaa. Nyt tulikielinen ääni julistaa Siionista, että Jumalallinen kirkkaus on koittanut Pojan kautta Isän vallasta.” (Helluntain toinen kanoni, 3. veisu.)

* * *

H. Alex Saulamo

————————————

Ikoni: Eeva-Maria Laaksonen, Panagian Ilosanoman kappelin juhlarivi.

——————————————————-