Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! (Fil. 4:4)
*
Lohtua ei löydä etsimällä, ei uskonasioissa eikä sodassa eikä missään muussakaan. Jos etsit totuutta, saatat löytää lopulta myös lohdun, mutta jos etsit lohtua, et löydä sitä etkä totuuttakaan, vaan aluksi kaunista sanahelinää ja toiveajattelua ja lopulta epätoivon.
C. S. Lewis
*
Minä muistan Jumalaa ja olen iloinen.
Minä mietiskelen asioita, ja alakulo valtaa mieleni.
Ps. 76:4 LXX
*
Mikä voisikaan itse asiassa olla abstraktimpaa ja negatiivisempaa kuin totuus, joka vastaisi kysymykseen mikä?
Vanhus Sofroni Saharov
*
”Iloitse sinä, jonka kautta ilo koittaa!”
Akatistos Jumalansynnyttäjälle
*
Kauheata oli nähdä taivaan ja maan Luojan Ristissä riippuvan, kun aurinko pimeni ja päivä jälleen yöksi muuttui ja kun maa lähetti haudoista ulos kuolleiden ruumiit. Näiden kanssa me kumarramme Sinua: armahda meitä!
Nyt minä kadotin iloni ja riemuni toivon, minun Poikani ja Herrani! Voi minua! Sydäntäni särkee! – Näin itkien valitti puhdas Neitsyt.
Suuren perjantain veisuista
*
Katso, Ristin kautta tuli ilo kaikkeen maailmaan!
Pääsiäisenä ja sunnuntaisin laulettavasta kirkkoveisusta
*
Etsitkö kiihkeästi parannuskeinoa masennukseen? Opettele bysanttilaista musiikkia ja, kun näet myrskypilven saapuvan, kajauta silloin ylistysveisu, niin masennuksen myrskypilvi, joka pyrkii laskeutumaan sieluusi, muuttuu hymniksi Jumalalle.
…
Bysanttilainen musiikki on erittäin hyödyllistä. Ei pitäisi olla yhtäkään kristittyä, joka ei tunne bysanttilaista musiikkia. Kaikkien meidän tulee oppia sitä, koska sillä on välitön yhteys sieluun. Musiikki pyhittää ihmisen hänen tarvitsematta vuodattaa vertaan. Vaivaa näkemättä ja riemuiten sinusta tulee pyhä.
Bysanttilainen musiikki on erittäin helppoa, kun sielu rakastuu siihen. Sen harmonia hyödyttää sielua suuresti!
Pyhittäjä Porfyrios Kausokalivialainen, Rakkauden haavoittama
*
Älä masennu, hengellinen lapseni, äläkä ole epätoivoinen sielusi pelastuksen suhteen. Sellaiset ajatukset ovat peräisin pahasta hengestä, älä yksinkertaisesti ota niitä huomioon.
Skeemaigumeni Johannes,
Valamon vanhuksen kirjeitä
*
Veli, joka oli joutunut murheen valtaan, kysyi vanhukselta sanoen: Mitä tekisin, kun ajatukseni käyvät kimppuuni ja sanovat: Turha sinun oli jättää maailma, sillä et voi pelastua? Vanhus sanoi hänelle: Veli, tiedäthän, että vaikka emme saavuttaisikaan luvattua maata, on parempi, että jäsenemme jäävät autiomaahan, kuin että palaisimme Egyptiin.
Johannes Moskos, Niitty
*
Masennus on vihollisistamme pahin ja vaarallisin, työläimmin torjuttavissa. Sen olin lukenut pyhien isien kirjoituksista. Masennuksen vaikutus on kuristava, lamauttava, se salpaa tahdon – ja sen seuraus on välinpitämättömyys: ei kannata, sanoo ihminen itselleen. Ja välinpitämättömyys synnyttää epätoivon.
Juuri siihen paholainen tahtookin meidät johtaa. – Ei syntiin, sillä syntiä voi katua ja se voidaan pyyhkiä pois, niin kuin tapahtui ristillä riippuvalle ryövärille. Ei meitä synti kahlitse vaan masennus. Ihminen ajattelee: millekään ei mahda mitään, mikään ei kannata, kaikki tässä maailmassa on niin pahaa ja turmeltunutta. Ja niin sitä vajoaa mihin kukin vajoaa. Paholainen tietää sen. Siksi hän yrittää pitää koko ihmiskuntaa, tai ainakin mahdollisimman monia, masennuksen kahleissa. Ikään kuin häkissä, vankina. Niin että lopulta häviää ulospääsyn halukin.
Ei tämä meidän maailmamme ole lähestulkoonkaan niin kammottava kuin miksi me sen teemme, me itse. On tärkeätä, hyvin tärkeätä, välttämätöntä muistaa ennen kaikkea taistella sydämessä asuvaa masennusta vastaan.
Tito Colliander, Ateria.
*
Ennemmin tai myöhemmin Hän vetää pois, jos ei todellisuudessa, niin ainakin heidän tietoisesta kokemuksestaan, kaikki ne tuet ja kannustimet. Hän jättää olennon seisomaan omilla jaloillaan – tekemään ainoastaan tahdosta velvollisuudet, joista on kadonnut kaikki nautinto. Näinä vaikeina aikoina, paljon enemmän kuin huippuaikoina, se kasvaa sellaiseksi olennoksi, jonka Hän sen haluaa olevan. Näin ollen kuivuuden tilassa olevat rukoukset ovat niitä, jotka miellyttävät Häntä eniten… Hän haluaa heidän oppivan kävelemään ja Hänen täytyy sen vuoksi ottaa pois kätensä; ja jos vain halu kävellä on todellakin siellä, Hän on mielissään jopa heidän kompuroinneistaan. Älä tule petetyksi, Koiruoho. Meidän tehtävämme ei ole koskaan niin vaarassa, kun ihminen, ei enää haluten, mutta vielä aikoen tehdä Vihollisemme [so. Jumalan] tahdon, katsoo ympärilleen maailmankaikkeudessa, jossa jokainen jälkikin Hänestä tuntuu kadonneen, ja kysyy, miksi hänet on hylätty, ja silti tottelee.
C. S. Lewis, Paholaisen kirjeopisto
*
Tämä turhautuminen valtaa meidät enemmän ja enemmän. Ajan kanssa se heittää meidät apaattiseen tilaan, tappavaan hengelliseen velttouteen. Pyhät isät kutsuvat tätä tilaa nimellä ”akidia”, lamaannus. Evagrioksen ja pyhän Maksimoksen mukaan se on voimakkaamapi (valloittaja) kuin mikään muu (himo). Kun muut himot lähinnä vaikuttavat yhteen tai toiseen sielun kolmesta toiminnosta, kuten pyhä Maksimos sanoo, tämä hengellinen horros halvaannuttaa kaikki sielun voimat: kiihtyvän, haluavan ja älyllisen. Se vaikuttaa usein myös hengellisessä elämässä edistyneisiin…
Ne, jotka nousevat hengellisen täydellistymisen tietä, ohittavat nämä kriisit, koska he tietävät, että heidän metodinsa ja heidän tahtonsa on tarpeeksi vahva. Usko, jonka avulla he ovat pitäneet itsensä koossa hengellisesti, ei anna heidän päätyä lopullliseen peruuttamattomaan päätökseen, että kaikki on hyödytöntä ja turhaa. He uskovat ja tietävät, että ainoastaan luodut asiat ovat suhteellisia. Jumala on tuolla puolen.
Dumitru Staniloae, Orthodox Spirituality
*
Eräs suuri himo, joka vaivaa aikamme ihmistä, on maailman mukainen murhe. Valitettavasti pidämme murheen sisällämme, hyväilemme sitä, kunnes se kuolettaa meidät. Ihmisen täytyy taistella murheen himoa vastaan ja parantaa se.
Arkkimandriitta Sofroni Saharov
Nafpaktoksen metropoliitta Hierotheos Vlachoksen kirjasta ”Tunsin ihmisen Kristuksessa” (kreik., Oida anthropon en Xristo)
*
Kreikan kielen sanan akedia etymologinen merkitys on ‘välinpitämättömyys pelastusta kohtaan’. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta koko ihmiskunta elää akedian tilassa. Ihmiset ovat muuttuneet välinpitämättömiksi pelastustansa kohtaan. He eivät etsi jumalallista elämää. He rajoittavat elämänsä lihallisen elämän muotoihin, jokapäiväisiin tarpeisiin, maailman himoihin ja kaavoihin kangistuneisiin toimiin. Jumala on kuitenkin luonut meidät tyhjästä, Absoluutin kuvaksi ja Hänen kaltaisekseen. Jos tämä ilmoitus on totta, välinpitämättömyys omaa pelastusta kohtaan ei voi merkitä muuta kuin ihmispersoonan kuolemaa.
Epätoivon tilassa olemme menettäneet tietoisuuden siitä, että Jumala tahtoo antaa meille ikuisen elämän. Maailma elää epätoivossa. Ihmiset ovat itse tuominneet itsensä kuolemaan. Akediaa vastaan on painittava käsirysyssä.
Maailman elämä järjestyy joidenkin inhimillisten himojen ympärille, ja hengellinen elämä jää sivuun. Meidän täytyy muuttaa tuo järjestys ja asettaa hengellinen elämä elämämme sydämeen.
Arkkimandriitta Sofroni Saharov
Hengestä ja elämästä
*
Jos mieli antautuu pitemmäksi aikaa nautinnon valtaan tai jättäytyy murheen vietäväksi, se lankeaa hyvin pian alakuloisuuden syntiin.
Thalassios Afrikkalainen
*
Kutsun sitä Iloksi, joka tässä yhteydessä on tekninen termi ja joka on ehdottomasti erotettava sekä onnellisuudesta että mielihyvästä. Ilolla – siinä merkityksessä kuin nyt tarkoitan – on onnellisuuden ja mielihyvän kanssa yksi ja vain yksi yhteinen ominaisuus: se, että jokainen joka sen kokee, haluaa sitä uudelleen…
En usko, että kukaan, joka on sitä kokenut, vaihtaisi sitä milloinkaan kaikkeen maailman tarjoamaan mielihyvään, jos molemmat olisivat hänen vallassaan. Mutta Ilo ei koskaan ole meidän vallassamme, mielihyvä sen sijaan usein on.
C. S. Lewis
*
Sen tähden, kun joskus huomaamme, että olemme puutuneet hengellisesti ja sydämemme on jäätynyt, meidän täytyy vierailla kilvoitushenkisen ihmisen luona, jotta jähmeytemme katoaisi, ja kärsivän ihmisen luona, jotta sydämen olisi pakko tuntea tuskaa, auttaa rakkautta osoittamalla ja lämmetä rakkaudesta sulaakseen jään vallasta.
Pt. Paisios, ”Enkelielämästä”
*
Kerran professori Ivan Andrejevski valitti äiti Marialle tuntevansa sietämätöntä ikävää. Maria vastasi hänelle: “Ikävä on hengellinen risti. Ja vain kaksi lääkettä voi parantaa tuon toisinaan äärimmäisen raskaan sielullisen kärsimyksen. On joko opittava katumaan kunnolla ja tuottamaan katumuksen hedelmiä tai on nöyrästi ja kärsivällisesti ja Herraa suuresti kiittäen kannettava tuota hengellistä ristiä – ikävää – muistaen, että Herra hyväksyy sen kantamisen katumuksen hedelmänä.” Professori sai näistä sanoista suunnatonta lohtua ja elämänvoimaa.
Pyhittäjämarttyyri Maria Hatsinalaisen elämäkerrasta
https://ort.fi/pyhittajamarttyyri-maria-hatsinalainen
————————————————————————-
